Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät juovuksissa tottakai
hakkasivat vaimot lapset jos ne kiinni sai.

Perinteisen miehen kohtalon
halus' välttää poika tuo.
En koskaan osta kirvestä,
enkä koskaan viinaa juo.
Muuten juon talon.

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin,
vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isien.
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa,
hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa.

Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin.
kohti laukkaa viinakauppaa

Se miehen epätoivoon ajaa,
kun halla viljaa korjaa.
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
kylmä silmä tuijottaa,
kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan,
työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe.

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa,jonka itsesäälin määrää
ei mittaa järki eikä kärki määrää.

Jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
ja kiinni pysyvät taivaan portit
Einari Epätoivosta ne kertovat