Tässä istun yksin pimeässä
on katkottu sormieni kaikki luut.
Päällä nojaa karkea pergamentti
jonka vanha muste otsaani tarttuu.

Chorus:
Kuinka kovaa löisin
kuinka kovaa purisinkaan
jos vain pääsisin lukkojen takaa kostamaan.
Kuinka kovaa löisin
kuinka kovaa purisinkaan
tiedän sen olevan pelkkää teoriaa
pelkkää teon teoriaa...

Tässä istun yksin mietteissäni
aika on mutta kenen kanssa sen jakaisi.
Valuu hiki alas otsalta pöydälleni
ja tuohoaa loputkin kirjoitukseni.

Kuinka kovaa löisin
kuinka kovaa purisinkaan
jos vain pääsisin lukkojen takaa kostamaan.
Kuinka kovaa löisin
kuinka kovaa purisinkaan
tiedän sen olevan pelkkää teoriaa
pelkkää teon teoriaa...

Kuinka kovaa löisin
kuinka kovaa purisinkaan
jos vain pääsisin lukkojen takaa kostamaan.
Kuinka kovaa löisin
kuinka kovaa purisinkaan
tiedän sen olevan pelkkää teoriaa
että tyhjän kanssa ei siis mitään
pelkkää teon teoriaa...