Kuin kuusimetsät sadan vuoden
tai ikihongat mailta tuonen
niin väliin kovan puun ja kuoren
on kauniit kivet helmitaulun paikoillensa lujaa juuttuneet

Myöden sahaa sekä laitaa
ja revennyttä peltipaitaa
teräksellä tietä kairaa
kevyeen kuin talviaamu viiman läpi varren puhaltaa

Kohtelias engelsmanni sovinnolla paikan luovuttaa

On ajastajat vanha kansa
tiennyt, tainnut tarinansa
ei morsiokaan sulhoansa
kelpuuta, kun kertomukseen uskominen tällä kertaa on

Kultarallin kohdalla on paikka tyhjä sormus pudottaa