Lyric provided by www.seekalyric.com |
Tässä heiluu Helsinki: hupaisa pikkukaupunki Käy täynnä turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen Se huohottaen opettaa: ei hetkeä hukkaan heittää saa! Kapitalistin kuvastin kertoo sen: Suurin on kaunehin. Siis paisu ja tulosta tee, niin että järki sumenee Ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa: Minäminäminä…minäminäminäminä… Minäminäminä…minäminäminäminä… Minäminäminä…minäminäminäminä… Mutta mitä jää, lihavia luurankoja Korkeimman kummun koonnut on voittaja. Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja Korkeimman kummun koonnut on voittaja. Niinkuin koirat Pavlovin me käymme suorin rintamin Päin palkintoja makeita: historia ja mainen, katoava kunnia Annamme oman aikamme materialle kaikkemme Ja lapset tulkoot jälkeemme, he tietävät sen, missä on arvo ihmisen Toista: Minäminäminä…minäminäminäminä… Minäminäminä…minäminäminäminä… Minäminäminä…minäminäminäminä… Mitä siitä jää, lihavia luurankoja Korkeimman kummun koonnut on voittaja. Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja Korkeimman kummun koonnut on voittaja. Julistaa nimeään hiljainen hautuumaa! Mitä jää meiltä jälkeemme... |