(Säv. & san. Juha Vainio [nimim. Mirja Lähde])

Oli etelän yö, kansa tanssi ja joi,
minä huulillain hymyilin.
Mutta tunsin, ei sieluni iloita voi,
suotta surua pakenin.
Joku tanssiin mun vei,
mutta nähnyt hän ei
kyyneleitä mun silmissäin.
Tiesin vaikka maan ääriin minä kulkisin,
ei yksi jää mun mielestäin.

Hänen ihanissa silmissään
aina Keurusselän sinen nään.
Muistokin siitä yhä uudelleen
saa sydämeni syttymään.

Meren rannalle pois yksin kävelin vain,
hiljaa laulu soi mainingin.
Ja mä tiedän oot yhä sä rakkahimpain,
jos vain tahdot mun takaisin.
Oma ylpeys mun
käski jättämään sun,
täytyi kauaksi taivaltaa.
Katsoin tähtiin, jo niiltä minä rukoilin:
"Taas meidät yhteen johtakaa."

Hänen ihanissa silmissään
aina Keurusselän sinen nään.
Muistokin siitä yhä uudelleen
saa sydämeni syttymään.

Oma ylpeys mun
käski jättämään sun,
täytyi kauaksi taivaltaa.
Katsoin tähtiin, jo niiltä minä rukoilin:
"Taas meidät yhteen johtakaa."

Hänen ihanissa silmissään
aina Keurusselän sinen nään.
Muistokin siitä yhä uudelleen
saa sydämeni syttymään.

Hänen ihanissa silmissään
aina Keurusselän sinen nään.
Muistokin siitä yhä uudelleen
saa sydämeni syttymään.

Hänen ihanissa silmissään
aina Keurusselän sinen nään.
Muistokin siitä yhä uudelleen
saa sydämeni syttymään,

Thanks to M.A.Tikka