rakkaus kovettuu ennen pitkää
joukoksi tyhjiä sanoja
rakkaus haalenee iltapäivään
tulee täyteen pieniä reikiä
rakkaus kävelee kaupan takaa
täydet muovipussit kourissaan
rakkaus raahaa imuria
yli kuluneiden kynnysten

minä katson syvään kuiluun
toiveiden jakojäännöksiin
nahkoihin muistojen hallin seinällä

joskus muistan tietäväni
että elämään keksitty on tuhat lääkettä

Kerto:
ei koskaan, ei koskaan
ei milloinkaan koskaan (2x)
ei saa - mitään tekemättömäksi saa

maiden yllä leijuu sumu
mustahaukka lentää sisällä sen
valo iskee pilareina
penkereisiin tuhannen värisiin
kaukaisuuden kainalossa
yksinäinen vuori kohoaa
sen rinteillä matkalainen
jää hetkeksi lepäämään

minä katson vuoren seinään
toiveiden toiseen potenssiin
eläimiin vuoripuron äärellä

joskus muistan...

Kerto

ne kuulee kun kutsun
ne saapuu kun huudan

Kerto