Kädet aamulla
matkalla kohti ruumista
toisen lämmintä
toisen kaukaista kotia
ja kuulauluja, tähtilauluja, ihmislauluja hyviä

Tyhjiä teitä puhaltaa
tuuli kantaa sanoja
toisen helliä
toisen hyvyyden muistoa
ja mieslauluja, naislauluja, eläinlauluja hyviä

Näin sidottuna pyörään
sen laidoilla hämärän pedot
sen akselilla aurinko
puolilla eläinten radat

Oli kirja, siinä sanottiin
ja iltaisin taloissa puhuttiin
että tästä on paha mennä enää, että
tästä ei ihminen pääse
on jääminen, tähän saa istua pölyyn
ajatella sanoin, ajatella kuvin
jotka katsovat itseään
voi unohtaa mikä oli

Tai voi katariinanpyörässä
sidottuna käsistä
aivan hitaasti kääntyä
päin hiljaisuuden ääniä