Mielen järvellä soutaa
valkoisessa purressa
kolme kimaltavaa neitoa,
joihin hampaansa upottaa

Ja kun aurinko pilvien välistä
iskee maahan kiilansa
polttaa lihan luista,
ottaa meidät itseltämme pois
loputon lupaus jää
aina vaille lunastajaa
ääretön nälkä, joka lopulta itsensä syö

Ihon kartalla matkustaa
joukko tutkimusmatkaajain
murhata ja valloittaa
he tahtovat tämän maan
iho pimeän sisässä hohtaa
kutsuen karkeloon

Minä luotan suureen ääneen
luotan tuoksuun eläimen
jätän kaikki ihanteeni alastomuuden tähden
ääretön autius
täyttyy hetkeksi voimasta
tulevien kansojen paljous nostaa päätään tyhjyydessä