ne oli meitä varten tehty aivan varmasti
ne portaat tyhjyyteen, joita ahnaasti kapusimme
pääsimme korkeuksiin sanoin lausumattomiin
katsoimme kuiluihin, joita kuolevaiset ei nää

Kerto:
patsaat matkaa kylmää tietä auringonlaskun kunniaan
liput heidän käsissään on kangistuneet tuuleen
moni vaunu kultainen kuollut kuljettajanaan
mataa viime säteen jähmettämään maisemaan

paholainen hymyilee, hänkin rakastaa kaltaistaaan
ajan ruhtinas voitelee suureen mielisuosioon
ei kello pysähdy vaikka kantajan aika jättää
ei hymy hyydy, se kasvoille halvaantunut on

Kerto