patosivat tämän joen, kun olin vielä pieni
pienenpieni syntymätön, piste solujen saatossa
merkkinä siitä arpi tässä ja kaulalla linnunhammas
kädessä sauva sileä puuta ja silmissä pitkä katse

Kerto:
virtaan alkuvesien
heittäydyn ja kuljen
aina virran mukaan
alas vesiin lämpimiin
kohtuun merten vanhain
kehtoon vuoksien
eikä padottua tätä vettä saa

luona hiljaisten koskien, luona siipien iskun
kurotan kohti veden pintaa, kurotan päin yötaivasta
joka on niin syvä täällä, sinne ei parane pudota
koettaa hyvää onneaan
kosken voimaa vastaan

tulee aamu taaskin
valon kehrä kiertää kiven
jos kohta varjot lankee
lankee ne jotta valo näkyisi
paremmin kirkassilmän
katsoa kauneutta
koreutta maanpiirin humalluttavaa

Kerto