Sorahtaa laulu ja pakenee täältä
sen itkun kuulen viiman meren aavain sanoiks muuttaneen
Kirkot, temppelit sille rakensin
petin, kärsin, valhein itseltäni suojelin

Oikeinko rakastin vai kuten lauluissa
korvaten herkkyyttä voimalla, tahdolla

Hiljaisuutta kieleksi luulin
kaiken kuulin muka aina ihan sanomattakin
Etsin suuntaa suunnatonta
ikuisuuden meren rantaan hiekan päälle talon rakensin

Minne paha haudattiin
sinne minut haudatkaa

Kerto:
Älä mene - nyt kun se tuntuu
pahemmalta - kuin kuolla kesken
painajaisen - jossa ei oo
mitään hyvää - tehnyt kellekään

Nyt taivas hehkuu tulta hautoen
vesi raskas loiskii syvänteiden päällä pronssinen
Ilma tuoksuin syksyn aavistaa
lento pääskyn muistaa talven tuulet paeten

Elämän henkäyksen takana aukeaa
loputon pelko; se laulajaa ajaa

Minne paha haudattiin
sinne minut haudatkaa

Kerto 2x