Lintuina liidettiin aikamme taivasta päin.
Kaartui se korkeena, päivät niin pitkinä näin.
Kaikki puhui meille kieltä ajatonten,
tuulet keikkui oksistoissa lempeimmillään,
maailma, se paikka oli vasta syntymäisillään.

Ja kun sen ihmeen muistan
on mieli levoton
sydän rauhaton
ja niin kuin taulu raamiton
Ja kun sen ihmeen muistan
on mieli rauhaton
sydän levoton
ja niin kuin laulu soinniton

Muuttui se maailma, raskaaksi mielemme sai.
Lankesi varjoja, matkamme keskeytyi kai.
Kaikki puhui yhteen ääneen vierain kielin,
tuulet riehui vieden lehdet mukanansa
maailma, se paikka oli melkein loppumaisillaan.

Ja kun sen ihmeen muistan
on mieli rauhaton
sydän levoton
ja niin kuin taulu raamiton
Ja kun sen ihmeen muistan
on mieli rauhaton
sydän levoton
ja niin kuin laulu soinniton