Jokainen tuntee laulun sen
jokainen kuulee sävelen
poluilta suuren tyhjyyden
kun löytää viimein rakkauden

Vartaloas taivuttaa vois tuulenvire pieninkin
kun sylikkäin me vaellamme huokaileviin laaksoihin

Ei yksinään voi kukaan kantaa koko valon maailmaa
ei yksinään voi antaa rakkautta, jakaa unelmaa
ei yksinään voi nähdä, kuinka toinen liekkiin leimahtaa
ei yksinään voi sylityksin päättää tähtiin vaeltaa

Välillä eksyy, kovettuu
kadottaa luotaan totuuden
kaiho ja uhma sekoittuu
kumisee kaiut tyhjyyden

Tähtitaivaan alla väijyn tuijotellen kuiluun sen
häämöttääkö jossain tieto suuremmasta, usko en

Tarvitsen suuren rakkauden
tarvitsen kasvot ihmisen
tarvitsen kaipuun totuuteen
matkalla jota vielä teen