Tuokaa eteeni hänet ken istuu
Gayomartin kannella.
Heittäkää eteeni maahan hänet
ken vielä uskaltaa uhmata.
Ken tajua ei luomus olevansa
oman kuninkaansa,
tiedä, että elämänsä on vain unta ja valhetta!

"Mätänevien lasten tuoksuun,
lihaan välissä hampaiden,
muistot vangittu pyörään kidutusten,
aikaan hidastettuun,
murskaantuvien luiden musiikkiin,
äänettömiin kuoroihin"

Etsi ja tuhoa ainoa käskynsä, loputon lupaus kivusta
rajaton tahto ja voima pahaan, yllään vain hiljaisuus kaikkeuden
musiikki särjetyitten luitten, kolkot kuorot kuolleitten
onkalot sokeitten silmien ja naamiot nyljetyitten

Mustina kataraktien yöstä
nousevat laulaen kuolemaa
ihmisen kaltaiset eläjät varjojen
kuninkaan kalpeat käskyläiset
autiot jäljiltään ihmisten seudut ja
edellään kylmyys kävelee
lopulta löytävät etsittynsä, hän
heitä astelee halaamaan

Niin
herramme määrää
siis
lähdemme matkaan
pian
palatsiin metsästäjäin
saaliimme tuodaan