sanat pyhän eläimiä, hiestä märkänä kun kosken
kasvoihisi sydän kuuma verenraskaana
perille en ymmärtänyt koskaan osaavani
vaikka tunsin tien niin hyvin
osannut en kulkea

kuka meistä taitaa kipeästi kaaduttuaan nauraa
löytäessään maasta kiven taivassyntyisen

Kerto:
laske pääsi rauhaansa
lepää hetki lennostasi
anna maailman mennä teitään
aina suurta yötä päin (2x)

sinulla on hulluutesi hulluuksiini sopivat
kulmillasi elo juhlii
himon koski kuohuaa
silmissäni vahvuutesi huuhtoo kiven ihoksi
kuin tuuli pilvipaimenena
käsi ottein pitävin

aarre piilee siellä tiedän, missä kerran makasimme
tietämättä onneamme, tuntematta kotia

Kerto