talvi tulee taas, sytyttää taivaanvalot
kietoo käärinliinaansa ja
polttaa ihon kylmyydellään
hymyilee tuulin viisain
talvi, joka on lempeämpi
kuin kesä konsanaan
talvi huokailee tarinaa
jolla ei ole enää kertojaa

Kerto:
menen nukkumaan ja toivon
etten enää koskaan herää
kevätpäivään raastavaan (2x)

muoto uinuu taas
pehmeissä vaatteissaan
ei tarvi odottaa
ottaa osaa, kantaa kortta
jos puro virtaa hiljaa
kylmyydessä, kirkkaudessa
vieraiden tähtien alla
laulaen surujaan

Kerto 2x

"minä tulen illansuussa
isken tulta kaminaan ja
istun pitkään lattioita
tuijottelen talviteille" (2x)