vain niminä muistamme heidän nyt kulkevan
hämärään kahlaten ohitse historian
ja nuo olennot, kuin oma äänesi,
puhuvat sinulle vain kun et kuuntele

eläinjumalat hirviönaamioin, ihmisenvartaloin
luopuvat mahdistaan, muuttuvat saduksi vain

kun heräsit unesta huutoosi omaan
ja niskasi
taipui kumarrukseen
jokin liikahti takana verhon, ja näit
mitä näit
todellakin kuin sarvekkaan hahmon

Kerto:
pyörien, kieppuen, parkuen nauravat
mukaansa raastavat tanssien hulluuden
laulaen, painien, ilkkuen, pilkaten
kuink' ilosta raivosta itkien
raahaudutkaan

kaikki anteeksi annettu,
kannettu valkeat lakanat narulle kuivumaan
ikkunat pesty ja pihamaa lakaistu
uni kuin häpeillen vuoteeseen jätetty on

sanat katkeaa, askareet päättyy
kun salojen takana
petojen mylvintä, räikkien rääyntä käy

kun heräsit...

Kerto