Kärsivan rukous

Tuskissasi jaloissani ryömit

Armoa anoen

Vuodattaen verta tuhansista haavoistasi

jotka suolalla ja myrkyllä kyllästin

Ei ole armoa

Ei anteeksiantamusta

kun kasvojasi ilkkuen potkaisen

Kuka nyt on Herra

ja ketä on korkeuksiin katsottavan?

Kenen varassa on elämä ja kuolema,

kenen vihaa on nyt peljätävän

Kurjuutesi on onneni!

Heikkoutesi on vahvuuteni!

Mahdin alla taipuu kovinkin teräs

Pelossa katoaa syvinkin viisaus

Viimeinen isku

Raastaa sinusta elon rippeet

Ruumiisi häpäisen

ja hautaan kuolleeseen synnin maahan

Kerran taivaan valon ruhtinas

nyt ravintona matojen

Kun jälleen yöhäön palaan

on nimesi vaipunut unholaan