(Säv. H. Blum, san. Kari Tuomisaari)

Mä vaunujen jäljet näin mustalaisten,
he tulleetko kaupunkiin on?
Tam-ta-da-da-da-dam-taa-ta-tam-taa-ta-taa.
Vaunut jo tulleet on.

Mä seurasin niitä, näin kaikki vaunut
ja vaunuissa vaeltajat.
Tam-ta-da-da-da-dam-taa-ta-tam-taa-ta-taa.
Näin väen tumman tään, laittavan leiriään.

Niin saapui ilta ja kuun ylös taivaalle toi.
La-la-laa.
Laulu ja nauru nyt mustalaisleirissä soi.
La-la-laa.

Ja nuori tumma, ja nuori tumma,
hän viritti viulunsa kielet.
Tam-ta-da-da-da-dam-taa-ta-tam-taa-ta-taa.
Tulessa nuotion sävel tää tehty on.

Ja nuori tumma, tuo nuori tumma,
hän valloitti jokaisen mielet.
Tam-ta-da-da-da-dam-taa-ta-tam-taa-ta-taa.
Häntä mä katselin, kunnes pois pakenin.

Ja aamulla sitten satoi, kun menin mä leiriin
luo mustalaisten.
Tam-ta-da-da-da-dam-taa-ta-tam-taa-ta-taa.
Leiriin luo tummien.

Vaan pois oli menneet kaikki nuo vaunut
ja vaunuissa vaeltajat.
Tam-ta-da-da-da-dam-taa-ta-tam-taa-ta-taa
Jäljetkin vaunujen hävinneet - jokainen.

Unta nyt sanottiin nähneen mun valveilla vain.
La-la-laa.
Tummia koskaan kun tavattu ei näillä main.
La-la-laa.

Vaan nuori tumma, tuo nuori tumma,
vain hänet mä nähneeni tiedän.
Tam-ta-da-da-da-dam-taa-ta-tam-taa-ta-taa.
Muita en vaadikaan uniain uskomaan.

Ja nuori tumma, tuo nuori tumma,
hän kuuta vain kultaista seuraa.
Tam-ta-da-da-da-dam-taa-ta-tam-taa-ta-taa.
Lumottu soittajain, hänen on unelmain.

La-laa-lal-laa-la, la-laa-lal-laa-la,
la-laa-lal-la-laa-lal-la-laa-laa.
Tam-ta-da-da-da-dam-taa-ta-tam-taa-ta-taa.
Lumottu soittajain, hänen on unelmain.

Thanks to M.A.Tikka