(Säv. J.-P. Bourtayre, san. Pertsa Reponen)

Luona penkin on tuo puu ja puistotie,
kaiken muun vei aika – luulen.
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie.
Kuljen pois teitä tuulen.

On paikka, jossa rakastin
ja josta kaiken antaisin. Näin antaisin.
Mä meidät tahdoin säilyttää,
nyt mitään kuitenkaan ei jää. Ei jää.

En kuulu joukkoon aikuisten.
Sä sanoit, että haaveilen. Vain haaveilen.
Mä kiinnyin kaikkeen yhteiseen.
En tiennytkään, mä väärin teen. Väärin teen.

Luona penkin on tuo puu ja puistotie,
kaiken muun vei aika – luulen.
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie.
Kuljen pois teitä tuulen.

Sun jälkees' paikkaan yhteiseen
mä jätin kaiken muistoineen. Näin muistoineen.
En kiinnekohtaa uuteen nää.
En tiedä missä viivähtää. Viivähtää.

Luona penkin on tuo puu ja puistotie,
kaiken muun vei aika – luulen.
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie.
Kuljen pois teitä tuulen.

Laa-la-laa-laa-laa, la-laa-la-la-laa-la-la-laa, laa-la-laa-laa.

Thanks to M.A.Tikka