(Säv. Paul Niska, san. Tuula Valkama)

Yksin käyn kulkemaan,
maailmaan ankeaan.
Syksyiset tuulet sykkien soi.
Muuttuis' tää kuitenkin
kenties, jos tahtoisin.
Mutta en tehdä niin voi.

Poltetut sillat nyt on
entinen koskaan saavu ei.
Poltetut sillat nyt on,
toiveet niin kauniit tuuli vei.

Muuttui mun maailmain
hylkäsin rakkaimpain.
Miksi niin teinkään, ymmärrä en.
Tahtoisin uudestaan
kanssaan taas kulkemaan,
mutta en voi, tiedän sen.

Poltetut sillat nyt on
entinen koskaan saavu ei.
Poltetut sillat nyt on,
toiveet niin kauniit tuuli vei.

Thanks to M.A.Tikka