(Säv. U. Jurgens, san. Kari Tuomisaari)

Ei väli pöytien lie pitkäkään,
vaan pöydän viereisen mä tuskin nään.
Sun kanssas' jakaa sen nyt toinen voi.
Mä yksin kuuntelen, kun kaukaa soi.

Kun hänet tanssimaan sä pyydät noin,
niin hetkeen seuraavaan mä nähdä voin:
Sun sanas' uskoo hän ja unelmoi.
Mä tiedän enemmän, nyt teille soi.

Sä olit elänyt jo mua ennenkin.
Etkä tiennyt kuinka pelkäsin,
sä että vertaisit mua muihin. Mutta näin,
mä syliin toisen sua työnsin sylistäin.

Niin selvin sanoin sain mä kuulla sen,
nyt että oisin vain - se entinen
Mä sua ymmärrän - en mitään voi.
Nään teidän lähtevän, ja vielä soi.

On tyhjää pimeää, vain jossain soi.

Thanks to M.A.Tikka