(Säv. B. di Paula, san. Vexi Salmi)

Kun on hiekkainen ranta,
polttava santa
tanssiin hän käy!
Hän käy! Hän käy!
Hän on vuorilta tuolta,
mutta ei huolta
milloinkaan näy!
Ei näy! Ei näy!

Surunsa hän näin rytmien tulessa iloksi vaihtua antaa.
Jokainen jäsen ja solunsa samasta musiikin ilosta soi.
Keväältä elämä tuntuu ja mereltä vireensä aallokko kantaa.
Jokaisen vähänkin tovin hän nauttii ja iloita elämästä voi.

On hiekkainen ranta,
polttava santa
tanssiin hän käy!
Hän käy! Hän käy!
Hän on vuorilta tuolta,
mutta ei huolta
milloinkaan näy!
Ei näy! Ei näy!

Ilonsa hän niin monista pienistä muruista löytyvän tietää.
Iloina jokaisen elämän pienenkin tovin hän kokea voi.
Surutkin kovat hän rytmien kulussa paremmin kaikki voi sietää.
Elämä parasta hänelle jakaa kun musiikki kutsuvana soi.

On hiekkainen ranta,
polttava santa
tanssiin hän käy!
Hän käy! Hän käy!
Hän on vuorilta tuolta,
mutta ei huolta
milloinkaan näy!
Ei näy! Ei näy!

Kovuutta hän jo pienestä tytöstä kokea vuorilla saikin.
Unohtaa ajat ne kovat ja ankeat haluisi mielestä hän.
Hyvällä säkällä komean pojan hän rannalta ehkä jo naikin.
Elämä hänelle jakoi jo pahimman, hyvää nyt jäljellä on.

On hiekkainen ranta,
polttava santa
tanssiin hän käy!
Hän käy! Hän käy!
Hän on vuorilta tuolta,
mutta ei huolta
milloinkaan näy!
Ei näy! Ei näy!

Thanks to M.A.Tikka