(Säv. M. Panas - K. Munro, san. Juha Vainio)

Tulethan sinä takaisin,
kun on kevät ja loistaa
päiväkin taas mitä kirkkaimmin.
Tulethan sinä takaisin
voisit murheeni poistaa
niin kuin teit sä ennenkin

Rakastan,
enkä tehdä voi toisin,
mä vain toivon taas, että kohdataan.
Rakastan,
sulle kodin mä loisin.
Pois et lähtis' kai milloinkaan.
Rakastan,
sinun omas' vain oisin,
saan sun kanssas' taas kaiken kauneimman.
Rakastan,
sulle kaiken mä soisin,
taas mun luoksein saavuthan.

Tulethan sinä takaisin,
laulu lintusten täyttää
silloin vois' jo jopa kaupungin.
Tulethan sinä takaisin,
tahdon rakkautein näyttää
niin kuin tein mä ennenkin

Rakastan,
enkä tehdä voi toisin,
mä vain toivon taas, että kohdataan.
Rakastan,
sulle kodin mä loisin.
Pois et lähtis' kai milloinkaan.
Rakastan,
sinun omas' vain oisin,
saat mun kanssain taas kaiken kauneimman.
Rakastan,
sulle kaiken mä soisin,
taas mun luoksein saavuthan.

Thanks to M.A.Tikka