Käy ilta laskemaan
tummuu varjojen alle maa
syntyvän tunnen kyyneleen
matkalleen jo karanneen
olkoon niin et lähdet pois
ja jää vain jälkees kaipaus tää
olkoonkin niin minkä voin
jos näin meille käy

Eilinen ei milloinkaan
takaisin tuu uudestaan
ei päivätkään voi häivyttää
minkä koin se jäljelle jää

Yön alle yksin jään
tuikkii tähdet mun ikävää
kuiskaten tuuli puhaltaa
vaikka ehkä et kuulekkaan
olkoon niin et lähdit pois
ja jäi vain jälkees kaipaus tää
olkoonkin niin minkä voin
kun näin meille käy

Eilinen ei milloinkaan
takaisin tuu uudestaan
ei päivätkään voi häivyttää
minkä koin se jäljelle jää