Valheet pintaan jää
loput pohjaan painuu
haavat yöhön kiiltää
uni loppu on
sana tahditon
murskaa hauraat unelmat
vain köydet kiinni jää

Et palaa enää milloinkaan
istun alla tyhjän taivaan
yö miettii vaieten
kanssa syyllisen
jokainen muisto on portti vain
jonka omatunto sulkee
et palaa enää milloinkaan
et enää koskaan uudestaan

Aika kulje ei
yössä kuiskaan
menneen valheen
yhä uudelleen
joudun eiliseen
eteenpäin ei aika vie
köydet kiinni jää

Et palaa enää milloinkaan
istun alla tyhjän taivaan
yö miettii vaieten
kanssa syyllisen
jokainen muisto on portti vain
jonka omatunto sulkee
et palaa enää milloinkaan
et enää koskaan uudestaan

Ei eteenpäin aika vie
en halua muistaa suudelmaa
en ääntäs luoksein kutsuvaa
kaiken vain kuiskaus vei
unohdusta kaipuu salli ei
muistot juuttui päiviin noihin
hyöky iski kallioihin
kaa... kaatui kuiskaten

Et palaa enää milloinkaan
istun alla tyhjän taivaan
yö miettii vaieten
kanssa syyllisen
jokainen muisto on portti vain
jonka omatunto sulkee
et palaa enää milloinkaan
et enää koskaan uudestaan