Ei jokeen astua koskaan voi ja jäädä
paikkaan rauhaisaan, kun vesi eteenpäin näin aina virtaa.
Vaan kaikki elää ei voi niin polkuja muutellen.
Kotiin jäät, jos kokonaan et tiedä koskaan.

Virta minne veneen vie, sinne mutkan takaa käy jo tie.
Ja katson taas, virta minne veneen vie.
Ja huomaan taas, miksi lennä en.
En tietää saa, mitä päivä mukanaan tuo,
kun virta kuljettaa, jo saan, saan kokonaan.

En tiedä, mikä joen saa näin läpi mutkain kulkemaan.
Kun kotona on paikka minun varmaan,
luona miehen jyrkän, joka jyrkät seinät rakentaa,
ja unohtaa voin unelmani armaan.

Virta minne veneen vie, virta minne veneen vie?
Ja katson taas, virta minne veneen vie.
Ja huomaan taas, meren taakse käy.
En tietää saa, miksi jahtaan unelmaa,
virta vie sen mukanaan,
virta vie sen mukanaan.

Käynkö virtaan rauhaisaan perinteitä vaalimaan?
Naidako siis Kokoum, se kohtaloni onko lie?
Vai onko tää syömmeni viel jossain,
virta minne veneen vie?