tie vie kiemurtelee taloon keltaiseen
mäen päältä hylättynä se mua katselee
villintynyttä puutarhaansa vartioi
sammaloituneet vanhat omenapuut
sikin sokin pitkin pihamaata lojuu romua
ruosteisia kärrynpyöriä ja aidankappaleita
ihan yhtä lailla epäjärjestyksessä
on ajatukset mun pään sisällä

kalpeankauniina sunnuntaiaamuna
mietin taas miten kaikki ois voinut olla
koin syömiä verhoja tuuli riepottaa
keltaisessa talossa

joskus kauan sitten tähän aikaan vuodesta
söi herrasväki aamiaistaan kuistilla
puutarhassa silloin lapset juoksivat
nyt tie on nurmettunut, rikki ikkunat

kalpeankauniina sunnuntaiaamuna
mietin taas miten kaikki ois voinut olla
koin syömiä verhoja tuuli riepottaa
keltaisessa talossa, keltaisessa talossa

ja mä toivon vaan, et voitas uudestaan
ja mä toivon vaan, et voitas uudestaan
alusta aloittaa
keltaisessa talossa, keltaisessa talossa