aamuyöllä nää öiset kadut näyttää
yhtä yksinäisiltä kuin mitä itse oon
läpi kaupungin hitain askelin
mä kuljen huppu päässä kaulukset pystyssä

päivä nousee taas, joskus huomaa kompastuneensa
et sitä kiinni saa, ihan vaan omiin jalkoihinsa
päivä nousee taas, ei oo enää mitään hävittävää
et sitä kiinni saa
mutta määränpää vasta perillä selviää

sanoit suutele, mua suutele
itse haluat näin käyvän, en minä
askel askeleelta kivusta kauemmas
mä en tarvii enää ketään muistuttamaan
että elän ja hengitän

päivä nousee taas, joskus menneet täytyy unohtaa
et sitä kiinni saa, ja uskaltaa alusta aloittaa
päivä nousee taas, nousta maasta ja jatkaa matkaansa
et sitä kiinni saa, sillä määränpää
vasta perillä selviää

joskus musta tuntuu että ihan mihin vaan
ikinä kosketkaan niin se hajoaa
kuinka monta kertaa vielä täytyykään
samat virheet tehdä uudelleen ja uudelleen

päivä nousee taas...