Kello kävi viittä ja vettä sateli, uusi päivä koitti taas
Istuima nuotiolla väylän rannassa, Kiviniemen Ingvari ja mie
Sumu peitti kosken kuohut ja veet, kaakkuri huusi kaukana
Ingvarin haaveilevat silmät kuvasit liekitten tanssin loimuavan

Täälä tietää mihin polut päättyvät
Ja kuka on sukua kullekkin
Täälä tietää missä lohet loiskivat
On kaipuu tänne aina pohjaton, niin on
On kaipuu tänne aina pohjaton

Kuitenki hän sano on kaikki kunnossa, ja triivastumma hyvin sielä kans
Kuitenki saat tietää että hullu sitä oli, ko lähti täältä pohjolasta pois
Mutta eihän sitä saattanut tehjä muutakhaan, ko töitä ei ollu täälä päin
Pari vuotta meinasin olla sielä vaan, mutta tuntuu että iäksi sinne jäin

Täälä tietää mihin polut päättyvät
Ja kuka on sukua kullekkin
Täälä tietää missä lohet loiskivat
On kaipuu tänne aina pohjaton, niin on
On kaipuu tänne aina pohjaton

Kläpit olit pienenä ko sinne lähethiin, Kristoffer kolme vuotta vain
Kajsa ei ottanut askeltakhaan lain, sinä syksynä ko laakso jätethiin
Nyt ne on kasuhneet ja varttunheet, ja juurtunheet sinne missä on
Nyt pittää pakottaa ne matkhaan joka kevät,
siehän tiät mikä helvetti se on

Täälä tietää mihin polut päättyvät
Ja kuka on sukua kullekkin
Täälä tietää missä lohet loiskivat
On kaipuu tänne aina pohjaton, niin on
On kaipuu tänne aina pohjaton

Tuntuu niinku aivan vasta heinää tehimä, faarin kanssa niittyrannassa
Kuka tietää onko tänne enää asiaa, nyt ko äitiki on jo hauassa
Mutta miten se vain onki niin luoja sen tietää,
ettei mikhään saata aatoksiani
Estää tänne tulemasta kevät tuulen kans,
niinku sotkaparvi keväthurmioisans

Täälä tietää mihin polut päättyvät
Ja kuka on sukua kullekkin
Täälä tietää missä lohet loiskivat
On kaipuu tänne aina pohjaton, niin on
On kaipuu tänne aina pohjaton, niin on

On kaipuu tänne aina pohjaton...