Oli ankea perjantai-ilta
kadut tuntuivat ahdistavilta
olin matkoilla uupunyt työstä
kuljin etsien lohtua yöstä
krouviin astuin

Hetken yksin vain istua tahdoin
krouvi täyttyi, no minkäs mä mahdoin
näki tyttö kai tyhjänä tuolin
pyysi istua jos mä nyt huolin vain

Tunnin, kaksi mä kuunnella jaksoin
hänen huoliaan, laskun jo maksoin
kun hän itkien pyysi: "et mennä saa"

Hänen silmänsä kosteina kiilsi
omaatuntoa oudosti viilsi
hetken olkaani vasten hän nyyhki
nenäliinaani silmänsä pyyhkien

Kyyneleet, nuo surun katkerimmat kyyneleet
kyyneleet, vain sydänsuruina ne kimmeltää
kyyneleet, nuo tuskan huojentavat kyyneleet
kyyneleet, ja mieli helpottunut jälkeen jää

Kuulin menneestä kihlauksesta
kuulin onnesta, rakkaudesta
elin myötä nuo ihanat päivät
joista kyyneleet jäljelle jäivät vain

Ilta päättyi ja tilasin taksin
vielä hotelliin lähdimme kaksin
koko yön häntä aamuun mä kuuntelin

Niin me istuimme mies sekä nainen
oli suhteemme niin erilainen
etten voinut ees aatella muuta
kun vain olla ja istua kuunnellen

Kyyneleet, nuo surun katkerimmat kyyneleet
kyyneleet, vain sydänsuruina ne kimmeltää
kyyneleet, nuo tuskan huojentavat kyyneleet
kyyneleet, ja mieli helpottunut jälkeen jää

Kyyneleet, nuo surun katkerimmat kyyneleet
kyyneleet, vain sydänsuruina ne kimmeltää...