Minä elin öisin, ympärillä kaupunki
parvekkeeni alitse omaks uuden askeleeni
rakkauden verran aina auki oveni
nyt en tästä liikahda käperryn eteiseeni

Antakaa mun olla, tässä edes hetki levähtää
ajatukset harhateillä, sisimpäni räjähtää
kaikki karkaa käsistä, en unistani nyt kiinni saa
vaikka ruumis lepoo kaipaa, sielu pelkää nukahtaa

Herätä, herätä, herätä minut
vie mut sateeseen kastumaan
herätä, herätä, herätä minut
auta mut aurinkoon kuivumaan (x2)

Joka hetki lukee riimin minun elämästäni
nämä seinät muistavat, etten yksin ollut, yksin
rakkauden verran aina auki oveni
miksi siihen tarrauduin, kysymyksin, selityksin

Antakaa mun olla, tässä edes hetki levähtää
ajatukset harhateillä, vielä sisimpäni räjähtää
kaikki karkaa käsistä, en unistani nyt kiinni saa
vaikka ruumis lepoa kaipaisi, sielu pelkää nukahtaa

Herätä, herätä, herätä minut
vie mut sateeseen kastumaan
herätä, herätä, herätä minut
auta mut aurinkoon kuivumaan (x2)

Herätä minut
herätä minut
herätä minut
herätä minut

Herätä, herätä, herätä minut
vie mut sateeseen kastumaan
herätä, herätä, herätä minut
auta mut aurinkoon kuivumaan (x2)