Villi poika viimapää
ainoo lapsi eläinlääkärin lesken
jätti opistot kesken,
kitaraks vaihtoi vasken,
tahtoi toista elämää

oli alku toukokuun
yksin rojujaan kasseihin pakkaa
paskat kaikesta nakkaa
vaihtoi lennosta akkaa
kuului kutsu jonkun muun

kutsu kohtalon
ojasta allikkoon

ei meistä oo
pitään kravattii ja kauluspaitaa
ei meillä oo
metsii peltoja ja vehmaita maita
mut vaik ois onnetar ollutkin saita
me tiedetään miten on elämän laita
on kaikki päivät pelkkää lauantaita
me ollaan ylpeesti kehäraakkeja ja kuninkaita

jokin miestä viivyttää
katsoo miettien poikansa unta
oottaa valtakunta
narrin hiippakunta
hetken viihdyttäjää

kruunut kutreillaan
rypyt kasvoillaan

ei meistä oo…

voi mitä elettyä elämää
ja läpi juhlittua yötöntä yötä
voisin vaihtaa pari seuraavaa päivää
niihin jolloin oli onnikin myötä
mut suremaan
tai katumaan
ei meitä saa kukaan

ei meistä oo…