Kädet kylmät on rakkaallani, kun hän lepää vuoteellain
silmissä vihreää, hiukset auringon polttamaa vehnää
Iho lämmin on rakkaallani, sinä lintu ainoain
nojaa selkäänsä vasten seinää, kun varjot sielussain kiehnää

Mun rakkaani päänsä painaa kun kulkee joen rantaa
piilottaa rakkautensa, alle synkkien puiden
On rakkaani taakka raskas, hän kyynelten valua antaa
väistää kylän juoruämmät, väistää pilkkaa ilkeiden suiden

Minun rakkaani ei ole mun, vaan jonkun toisen
myyty sormuksin kultaisin, vuoksi kunnian naisen
Minun sydänparkani nääntyy, ja rintani kuihtuu
sammuu kipinä yön, se kylmäksi aamuksi vaihtuu

Lämpimät ovat kyyneleensä ja sydän täyttä kultaa
ei kättään kohottais, edes eessä kuoleman varman
Puki viitan ja kulki yöhön varoen mitä sisälläin kantaa
ja vei minun sydämeni, jätti kammariin yön synkän mustan

Ei ole lupaa meillä, ei ole meillä aikaa
mä kuljen nyt vieroteillä, ja kellot kaukana raikaa