Minä menin vuoren sisään vuori liukui päälle mun
minä vähennän ja lisään aina samaan palaudun
minä nään ja mä kuulen enkä pysty oppimaan
silti aivan liikaa luulet, ei mun tietää tarvikaan

siis onko liikaa jos mä pyydän että meet?
onhan suolaisia meret suolaisemmat kyyneleet
lämpöiset tuulet
lämpimämpi aurinko
se ei kysy, se vaan kuiskaa “palatko?”
“Palatko?”

ajatukset riekaleina omaa rataansa ne vaan
aivan kesken katkee meinaa niin kuin orpolapset maan
eikö kukaan ota syliin eikä jaksa ymmärtää
niin kuin vieraat tulee kyliin sinä tulit ja järki jää

siis…

(1. verse da capo + “Palatko?”)

siis…