Jokainen valonkajo loitommalle vetäytyy
ja jokainen sekunti kuin tunniksi pidentyy
mitään ei nää
on vielä hämärää

kylmyyteen väkisin vois itsensä totuttaa
ja valheeseen heikon hauraan sielunsa hukuttaa
ja uskoo sen
kuin halvan totuuden

älä nää mitä teen
käännä katseesi pois
kohtaat vain pimeyden
se mun loppuni ois
mun yksin täytyy jaksaa taivaltaa
ja kantaa tätä taakkaa
älä nää mitä teen
käännä katseesi pois
kohtaat vain pimeyden
se mun loppuni ois
ei kukaan sydämestään rakastaa
voi suruntuojaa

toivoin niin et oisit voinut uskoo mun haaveeseen
ja totuuksiin vaikka kaikki tukahtui turhuuteen
silti nyt jää jotain meihin itämään
voisin sanoo et kai eksyin vain itseeni
mut uskoisitko lainkaan mun sanojani
mä kuin vimmattu tahdoin vain sulle huutaa
niitä kolmea pientä sanaa

älä nää...