Tie oli kummallinen
Valon näin varjoissa sen
Taipuivat puut kumaraan
Puhuivat, kuiskaili maa

Näin oli jo aamuyö
Kun himmeni tähtien vyö
Lähteä tahtonut en
kun näin kaiken kauneuden

Hiljainen maa vain tuuditti lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaan
Jäätynyt maa niin suojeli lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaani

Minne muistot pakenee
Ei koskaan palaa ennalleen
Nyt tuijottaa kasvoton maa
Miksi kätkee rakkauttaan

Hiljainen maa niin tuuditti lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaan
Jäätynyt maa niin suojeli lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaani

Jäätynyt maa vain tuuditti lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaan

Hiljainen maa niin suojeli lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaan

Jäätynyt maa niin suuteli lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaan

Hiljainen maa niin rakasti lastaan
Ei, et surra saa
Minä kiedon sinut valkeaani