Kun juoksin, juoksin niin kuin rakkikoira
Kun itkin, itkin tulvan kellarin nurkkaan
Kun nauroin, nauroin niin et tärisi vuoret
Kun paloin loppuun, sammuin sateeseen yksin

Sain liian monta kertaa syksyn kevääseen
Sain liian monta kertaa syksyn
Sain liian monta kertaa syksyn kesäksein
Sen talven alta suojaan vein

Kun nauru pakeni mun luotani, nauroin
Kun murhe tunki päätään peittoni alle
Mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
Mä olin hiljaa, kun ois pitänyt huutaa
pitänyt huutaa

Siten pienen itsemurhan tein
Ihan pienen itsemurhan tein
Omaksi iloksein

Kun sade täytti koko lämpimän huoneen
Mä uin ja kelluin niin kuin kuningas
Kun myrsky raivosi ja repi mun juuret
Tein siitä laulun, olin hilpeä

Tein liian monta kertaa myrskyn tyveneen
Tein liian monta kertaa myrskyn
Tein liian monta kertaa reiän totuuteen
Livahdin siitä sateeseen

Kun nauru pakeni mun luota nauroin
Kun murheet tunki päätä peittoni alle
Mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
Mä olin hiljaa kun olisi pitänyt huutaa

Siellä pienen itsemurhan tein
Ihan pienen itsemurhan tein
Omaksi iloksein

Tein liian monta kertaa myrskyn tyveneen
Tein liian monta kertaa myrskyn
Tein liian monta kertaa reiän totuuteen
Livahdin siitä yksin sateeseen

Kun nauru pakeni mun luotani, nauroin
Kun murht tunki päätään peittoni alle
Mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
Mä olin hiljaa, kun ois pitänyt huutaa

Siten pienen itsemurhan tein
Ihan pienen itsemurhan tein
Omaksi iloksein