Sisko piirtänyt oli helliä kuvioita,
Löysin vihon sen laatikosta
Niistä vaikutelman sai kuin olis sulaa voita
Mä etsin koruja 80-luvun teemabileisiin

Sen mielessä pyöri yksi miehenalku
Siitä se oli monta sivuu runoillut

Kävi miten kävi, se vain jätti siskon itkemään

Runotyttöä ei enää oo, se katosi sotkuiseen laatikkoon
Se nurkkaan jäi väärinpäin, eikä ymmärtänyt lähteä pois

Siskon runot ne oli tuskana päässä soinut
Ja ne kaikuivat korkealta
Se ei tunteillensa kai mitään silloin voinut
On turha sääliä, joku vain ei kestä liikaa ääniä

Kävi miten kävi, se vain jätti siskon itkemään

Runotyttöä ei enää oo, se katosi sotkuiseen laatikkoon
Se nurkkaan jäi väärinpäin, eikä ymmärtänyt lähteä pois

Runotyttöä ei enää oo, se katosi sotkuiseen laatikkoon
se nurkkaan jäi väärinpäin, eikä ymmärtänyt lähteä pois

Runotyttöä ei enää oo, se katosi sotkuiseen laatikkoon
se nurkkaan jäi väärinpäin

Runotyttöä ei enää oo, se katosi sotkuiseen laatikkoon
se nurkkaan jäi väärinpäin, eikä ymmärtänyt lähteä pois