Yö tuikkii tähtineen
matkaa nyt yksin kylmään teen
huone hiljainen
aistii rakkauden
jonka nähdä sait silloin kerran

Muistan kun vannottiin
syleily tuo ei pääty kyyneliin
miksi rikoit vain
valan jonka sain
rikki repien mun maailmain

Verellä piirrän seinän huoneen sen
sydämeen särkyneen ja kuuntelen
ääniä suuren kaupungin
taas tahtoisin
sut vain takaisin

Verellä piirrän seinän huoneen sen
sydämeen särkyneen ja rakkauden
tajuan viimein päättyvän
mun luotain kun
on mennyt hän

Nyt aamun tähti vain
on yksin täällä minun seuranain
suljen kaihtimen
suojaan pimeyden
kietoudun kuin turvaa etsien

Verellä piirrän seinän huoneen sen
sydämeen särkyneen ja kuuntelen
ääniä suuren kaupungin
taas tahtoisin
sut vain takaisin

Verellä piirrän seinän huoneen sen
sydämeen särkyneen ja rakkauden
tajuan viimein päättyvän
mun luotain kun
on mennyt hän