Taivaanrantaan tummanpilven näin mä piirtyvän,
Aivan harhaan kuljin retkilläin.
Sitten saavuit luoksein,
tunsin vuorten siirtyvän.
Tunne vahvin täytti elämäin.

Menneen talven lunta vain,
on murheet sydämmen.
Menneen talven lunta,
pelkkää unta, tiedän sen.
Toit rakkauden.

Mun maailmaan,
nyt aurinkoon taas käydä saan.

Meitä ei kai tarkoitettu yksin kulkemaan,
toinen toista varten ollaan vain.
Silmiäni en iltaisin pysty sulkemaan,
ilman, että oisit haaveissain.

Menneen talven lunta vain,
on murheet sydämmen.
Menneen talven lunta,
pelkkää unta, tiedän sen.
Toit rakkauden.

Mun maailmaan,
nyt aurinkoon taas käydä saan.

Menneen talven lunta vain,
on murheet sydämmen.
Menneen talven lunta,
pelkkää unta, tiedän sen.
Toit rakkauden.

Mun maailmaan,
nyt aurinkoon taas käydä saan.