Tuo aika entinen yhteinen iloineen ja suruineen
mä muistan sen kuin eilisen huomiseen mua saatellen,
kun yksin vain kaipuutain muistoillain mä koetan voittaa
raivaten murheet mielen sateisen.

kun taas on musta yö

Vain kello hotelli painavin askelin se verkkaan kulkee
minuutin jos toisenkin sen taakseen sulkisin.
Seuranain oottaa vain sanomatta sanakaan se uskoon saa
et aamu taas yön tavoittaa.

Kun taas on musta yö
Kun taas on musta yö

Mä ootan vaan et hetki lyö aamulla taas alkaa työ
vie unettoman ikävän mennessään.
Mä ootan vaan et hetki lyö aamulla taas alkaa työ
vie unettoman ikävän mennessään.

Kun taas on musta yö
Kun taas on musta yö

Jo aina valo tuo jo aamukasteen juo vahvistuen
kietoo hellään purppuraan öisen maan tervehtien katseellaan.
Valkeaan jo nousta saan helpottunein mielin paikkaan seuraavaan
lähden taas mä kulkemaan.

Kun taas on musta yö
Kun taas on musta yö
Kun taas on musta yö
Kun taas on musta yö