Oli elokuinen aamu, kun tähän maailmaan
poika kapaloihin saapui, äiti itki onneaan
Minä olin kahdentoista, kun äidin kanssa jäin
Heti isän lähdön jälkeen jokin särkyi sisälläin

Kyllä aika haavat parantaa
Joku joskus pääsi sanomaan

Ja niin taivas itkee hiljaa
vasten mun ikkunaa
Ja niin taivas itkee hiljaa

Heti rippikoulun aikaan sinut ensi kerran näin
Olit kaunis kuin ensilumi, joka varhain maahan jäi
Kotikylän joen vartta me usein aikaisin
aamulla kahden kouluun kuljimme jalkaisin

Sen kerran tulin kotiin päin
Tytön kuolleen joessa mä näin

Ja niin taivas itkee hiljaa
vasten mun ikkunaa
Ja niin aamu vaihtuu iltaan
Talvi tekee tuloaan
Sä mitä silloin teet, kun on voimas ehtyneet
Ja ystävistä ympärillä jää vain kyyneleet
Ja niin taivas itkee hiljaa

Päälle tumman, puisen kirstun, siihen samaan eteiseen
Hetkeksi nyt istun, havahdun tunteeseen

Ja niin taivas itkee hiljaa
vasten mun ikkunaa
Ja niin aamu vaihtuu iltaan
Talvi tekee tuloaan
Sä mitä silloin teet, kun on voimas ehtyneet
Ja muistostasi ympärillä jää vain kyyneleet
Ja niin taivas itkee hiljaa