Kun alkuillan huuma päähän kolahtaa
niin ajankulun siinä saattaa unohtaa
ja kiire seinään pysähtyy

Kun etsin avaimiani loisteessa kuun
ja kotiin kolistellen kolmen aikaan tuun
höyhensaariltasi sun
herättämään mä onnistun

Voit sä koittaa ymmärtää
en voi pyytää enempää
tää ei kuulu tapoihin
mä mokasin
aika siivet selkään sai
siinä kului lauantai
meidän merkkipäivänkin
mä unohdin

Nyt anteeksi vaan sulta tätä pyytäisin
kun kavereiden kanssa yössä seilailin
tilaa pöydälle mä teen
ruusut kannan huoneeseen

Tää kaikki muuttuu
en aio juuttuu
yöhön
enää uudelleen