Seitsemättä yötä saa,
sade jatkaa juoksuaan.
Mä katson tietä tummuvaa ja koitan taas
taivaan kantta korkeaa
huokauksilla kolkuttaa.
Se osani on päällä maan,
en toista saa.

Niin jatkaa ikävissään aika kulkuaan,
ei väsy lailla ihmisen se matkallaan.
Sun kämmentesi ihoon meidät piirrettiin
ja sinut uniin eksyneitä polttaviin.

Ymmärrystä oikeaa,
väsynyt oon mittaamaan.
Huokaus vaikka hento vaan, se riittää saa.
Tai horjuvat jos toisinaan, hetken antais jaksavaa.
Yön kimmeltävää purppuraa, en kiinni saa.

Niin jatkaa ikävissään aika kulkuaan,
ei väsy lailla ihmisen se matkallaan.
Sun kämmentesi ihoon meidät piirrettiin
ja sinut uniin eksyneitä polttaviin.

Niin jatkaa ikävissään aika kulkuaan,
ei väsy lailla ihmisen se matkallaan.
Sun kämmentesi ihoon meidät piirrettiin
ja sinut uniin eksyneitä polttaviin.