Kirjastossa istuu aina iltaisin.
Lukee siellä lainaamansa romaanin.
Kun kaupat menee kiinni
se kiertää ostarin
vielä kerran hidastuvin askelin.
Sen naapurit kai tietää,
vaikkei puhu ääneen.
Joka loppiainen sukulaiset muistuttaa:

Synnyit maailmaan alla onnen tähtien.
Ei vastaa sanaakaan mutta silmät tulta lyöden
kauniisiin kasvoihin hymyn taistelee.
Vielä jonnekkin onnentähden mä teen!

Koulussa sen kirjoitukset ääneen luetaan.
siitä opettajat sanoo aina niin;
Tuosta työstä me tullaan kyllä vielä kuulemaan.
Ja se kirjoittelee niihin aineisiin
kuinka sunnuntaisin perhe harrastaa
ja vieraatkin voi tulla kylään ihan milloin vaan.

Synnyit maailmaan...

Synnyit maailmaan...

Synnyit maailmaan...

Synnyit maailmaan...