Varoen niin ulko-oven hän sulkee,
on aamu ja uninen maa
Pelkoa yön pakoon hiekalle kulkee,
muut jääneet on nukkumaan

Poikanen vaan ajaa perhosta takaa
ja aurinko käy olallaan
Peloissaan yöt peiton alla hän makaa,
kuuntelee ja odottaa

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
nousta ne voi taivaaseen

Selvästi sen viime yönä hän kuuli,
toinen on lähdössä pois
Hän kiros sen kaiken minkä onneksi luuli,
miten lapsonen ymmärtää vois

Aurinkoon päin kulkee varjona taakka
hennoilla hartioillaan
Urhea mies kovin pienestä saakka
olla saa poikanen vaan

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
nousta ne voi taivaaseen

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
nousta ne voi taivaaseen