Eräänä päivänä, kirjoitin tän yksinkertaisen laulun.
Sinä oot paljon enemmän kuin ovat muut.
Aavikon lähde, ilta tähti, kulkurin taivaalla.
Sinä valaiset silmäni, aina kun tuut.

Mullei oo antaa muuta, toiveista rippeet ja arpinen sydän.
Mullei oo antaa muuta, mut antaisin sen.
Mullei oo antaa muuta, toiveista rippeet ja arpinen sydän.
Mullei oo antaa muuta, mut antaisin sen.

Ja hetkinä ennen kuin aurinko nousee, ja käy järven selkään,
Kantaen aamuun kaukaisen maan.
Valo ihollas liikkuu, juuri nyt, minä mitään en pelkää.
Olet lääke mun haavaani, kuolettavaan.

Mullei oo antaa muuta, toiveista rippeet ja arpinen sydän.
Mullei oo antaa muuta, mut antaisin sen,
Mullei oo antaa muuta, toiveista rippeet ja arpinen sydän.
Mullei oo antaa muuta, mut antaisin sen,

Mullei oo antaa muuta, toiveista rippeet ja arpinen sydän.
Mullei oo antaa muuta, mut antaisin sen,
Mullei oo antaa muuta, toiveista rippeet ja haavoilla sydän.
Mullei oo antaa muuta, mut antaisin sen..