VANHA SALAKULJETTAJA LAITINEN

Vanha salkuljettaja Laitinen
Takaa makasiinien hiipii vilkuillen
Silmillä on lakin lippa
Nenänpäässä jäinen tippa
Murhemietteet täyttää miehen sydämen

Aika entinen ei koskaan enää palaa
Enää kannata ei kuljettaa nyt salaa
Bisnekset ei millään luista
Kukaan Laitista ei muista
Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanha salakuljettaja Laitinen
Hyvin muistaa vielä sen ajan mennehen
Kuinka ennen yksin aivana
Ajoi Viroon aavelaivan
Pullopostin kotimaahan rahdaten

Aika entinen ei koskaan enää palaa
Vanhan varmaan täytyy kohta vaihtaa alaa
Tarkka tutka tullimiehen
Taittaa matkan puolitiehen
Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanha salakuljettaja Laitinen
Taakse makasiinien kulkee nyyhkien
Lestin viimeisen hän heittää
Lumi laitureita peittää
Kylmään hankeen jäätyy jälki kyyneleen

Aika entinen ei koskaan enää palaa
Täytyy torille kai mennä myymään kalaa
Nukkuu nosturissa lokki valvoo vielä laivakokki
Aika entinen ei koskaan enää palaa

Tässä vaiheessa aina herään
Ja lasken laiturille tai tipun möljältä

Aika entinen ei koskaan enää palaa
Muistot lohtua vain nykyisyyteen valaa
Häipyy taakse makasiinin
Vanha tuntija tuo viinin
Aika entinen ei koskaan enää palaa