Nainen laskee arkun multaan ja
muistaa miehen kädentyöt
Siellä arkussa on kultaa
muiden vuoksi valvotut yöt

Yöpöydältä kirjan ottaa
sitä mies tuskin ehti aloittaa
Hymyilyttää tämän sanat,
luvut jäi kesken aikoinaa

Ei hän laiskuuttaan mennyt kuolemaan
hän kuoli ihan muuten vaan
Hän miestä muistaa ahkeraa

Aina kun jotain häviää
aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää
tietää, että omisti jotain tärkeää

Ei toista voi koskaan menettää
se mitä oli, se jää

Ei heillä rahaa ollut - oli työtä paljon
oli rakkaus
Sillä köyhän kiire on
rikkaalle siunaus

Sukulaispoika uteli soutuveneen
kuntoa ja hintaa
-Sitä myy en, sillä näen sen
lipuvan pitkin Pielisen pintaa

Miksi kaikki ovat hänen kimpussaan,
oispa Tapsa täällä,
ne joutuisi kuuntelemaan
pari tarkkaan valittua sanaa

Aina kun jotain häviää
aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää
tietää, että omisti jotain tärkeää

Se, joka uskoi, toivoi ja rakasti,
ei voi kadota iäksi

Se meni vain hukkumaan
ja se nousee vielä uutena aamuna
uudestaan

Vaikka ovi on mennyt hetkeksi kii
se aukeaa kerran rakkaudenavaimin

Ei toista kuolemalle voi menettää
rakkaus jää